MAANHANKINTALAKI 396/1945
Maahankintalain nojalla Suomeen perustettiin tiloja luovutettujen alueiden siirtoväelle ja rintamamiehille. Laki ajettiin läpi nopealla tahdilla; suunnittelukomitea asettiin Eduskunnan toimesta 29.9.1944 ja presidentti Mannerheim vahvisti lain 5.5.1945. Laki korvattiin vuonna 1959 maankäyttölailla.
Laki pohjautui suurimmalta osin talvisodan jälkeiseen vuoden 1940 pika-asutuslakiin, joka keskeytettiin jo kesäkuussa 1941, kun siirtoväki palasi Karjalaan jatkosodan vaiheessa. Asututtevaa siirtoväkeä oli jatkosodan päätyttyä 420 600. Suomi hoiti asutustoiminnan itsenäisesti ilman ulkopuolisten taloudellista apua, kuten Yhdysvaltain tarjoamaa Marshall-apua.
 |
| (Kuvat suurenevat klikkaamalla) |
SIJOITUSUUNNITELMA
Maanhankintalain yhteydessä laadittiin sijoitussuunnitelma, jossa Suomi jaettiin osiin, jonne tietyn alueen siirtoväki luovutetusta Karjalasta muuttaisi.Suunnitelmassa pyrittiin ottamaan huomioon siirtoväen kotiseudun liikenne- ja luonnonolosuhteet sekä taloudellinen tilanne ja pyrittiin että asuinseutu vastasi näitä samoja ehtoja. Lisäksi samaan uskontokuntaan ja kieliryhmään kuuluvat pyrittiin asuttamaan asuinsijoille.
Rintamamiehet ja muut maansaajaryhmät pyrittiin asuttamaan kotikuntiin.
 |
 |
| Ruskealan siirtoväki pyrittiin sijoittamaan Joensuun alueelle. |
Laitinen, Erkki 1995. Vuoden 1945 maahankintalain synty, sisältö ja toteutus. Teoksessa Rintamalta raiviolle: sodanjälkeinen asutustoiminta 50 vuotta.
Maanhankintalaki 396/1945. Suomen asetuskokoelma 1945 I
Paukkunen, Leo 1989. Siirtokarjalaiset Nyky-Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.